Uutta kotia hankittaessa ensimmäinen mieleen tuleva asia ei välttämättä ole energiankulutus. Niinpä lämmityskustannukset saattavat yllättää ikävästi ensimmäisenä talvena omakotitaloon muutettaessa. Talon mukana ei tule ohjekirjaa tai opastusta siitä, kuinka laitteita tulisi käyttää, ja yhtiömuotoisessa asumisessa huoltoyhtiö hoitaa tekniset asiat.
Lämmityksen osalta tärkeintä on huomioida toisaalta tekijät, jotka vaikuttavat lämmöntarpeeseen ja toisaalta lämmöntuoton tehokkuuteen, toisin sanoen paljonko lämpöä saadaan eurolla. Vanhat rakennukset on usein suunniteltu ja rakennettu niin, että niissä on erikseen lämmin tila ja puolikylmä tila, ja vain kokonaan lämmin tila on eristetty tehokkaasti. Puolikylmä tila toimii lisäeristeenä lämpimän tilan ja ulkoilman välillä. Usein käy niin, että asumisala halutaan maksimoida, ja yritetään pitää koko rakennus tasalämpöisenä. Tällöin lämpöenergiaa tarvitaan helposti paljon. Vanhan talon osalta kannattaa varmistaa, mitkä seinät ovat eristettyjä ja kuinka paksusti, ja pyrkiä pitämään mahdollisimman pientä tilaa oleskelulämpöisenä.
Esimerkiksi eteisen lämpötila voi talvella olla 0–10 astetta. Keittiössä riittää usein 10–15 astetta, koska myös uuni tai hella lämmittää tilaa silloin kun keittiö on käytössä. Lämpimin tila vanhassa talossa on usein pirtti, jossa on tarkoitus oleskella ja istuskella paikoillaan. Entisaikoina ei tosin talvella istuskeltu edes pirtissä ilman lämpimiä vaatteita, jotta ulkotöihin päästiin siirtymään helposti. Kun sisälämpötilaa lasketaan, ilma ei kovalla pakkasellakaan ole yhtä kuivaa. Asumismukavuus kasvaa, kun opetellaan asumaan vanhassa talossa entisaikojen tapaan, eli pitämään myös sisällä enemmän vaatetta päällä ja lämpötila reilusti alle 20 asteen. Yksi tärkeä poikkeus on märkätilat. Märkätiloissa on syytä pitää vähintään 20 asteen lämpöä, jotta kosteus haihtuu tehokkaasti, eikä tiivisty seiniin. Tilaa ei pidä koskaan lämmittää lämpimällä suihkulla, ja peseytymisen jälkeen höyry tuuletetaan nopeasti ulos, eikä päästetä lämmintä ja kosteaa ilmaa lämmittämään ja samalla kostuttamaan muuta taloa – jäähtyessään tässä ilmassa oleva kosteus muutoin tiivistyy muualle taloon.
Seuraavaksi kannattaa huomioida tapa, jolla lämpö tuotetaan. Usein vanhemmissa taloissa on puulämmitys, jota on ajan myötä täydennetty sähköpatterein ja mahdollisesti ilmalämpöpumpulla. Tällöin on tärkeä ymmärtää, milloin ja miten eri lämmitysmuotoja kannattaa käyttää, jotta eurolla saa mahdollisimman paljon lämpöä. Nyrkkisääntönä on, että jos talossa on ilmalämpöpumppu, kannattaa sillä tuottaa lämmöstä mahdollisimman suuri osa aina, kun ulkolämpötila on lämpimämpi kuin -10 astetta. Kun pakkanen paukkuu alle kymmenen pakkasasteen, eikä ilmalämpöpumpun teho enää riitä, kannattaa alkaa polttaa puuta. Sähköpatterit ovat vasta viimeinen keino tai jos aika ei riitä puulla lämmittämiseen kovalla pakkasella. Jos ilmalämpöpumpun teho loppuu jo ennen -10 asteen lämpötilaa, kannattaa harkita toisen lämpöpumpun asennusta. Moderni huippuluokan lämpöpumppu voi säilyttää hyvän hyötysuhteen vielä -20 pakkasasteeseen saakka, ja myös teho voi olla pitkään riittävä, kun taas ensimmäisen sukupolven ilmalämpöpumpuista tehot loppuvat jo pikkupakkasilla.
Kolmas keino energiapommin kesyttämisessä ovat ajastimet. Kaikissa tiloissa ei yleensä tarvita tasaista lämpötilaa jatkuvasti, vaan niiden lämpötilaa voi laskea esimerkiksi arkipäivisin, jos ketään ei ole kotona. Jos sähkönkäyttö painottuu muulle ajalle kuin talviarkipäiviin, kannattaa pohtia eri sähkösopimusvaihtoehtoja, jotta on mahdollista hyödyntää halvemmat sähkön hinnat talviarkipäivinä. Kausisopimuksilla sähköllä on edullisempi kiinteä hinta talviarkipäivien ulkopuolella. Tuntisähköllä hinta vaihtelee tunneittain, joten kuluttajalle jää enemmän riskiä, mutta toisaalta sähkö on merkittävästi edullisempaa esimerkiksi öisin.
Vattenfallin Vuoden energiaperhe -kilpailusta saa vinkkejä siihen, kuinka vanhemman talon energiankulutusta saa pudotettua merkittävästi ilman, että talo tai asumismukavuus kärsii, ja vielä ilman suuria investointeja. Energiaperhe.fi -sivustolta (http://energiaperhe.fi/) voi seurata, kuinka radiosta ja televisiosta tuttu Ellen Jokikunnas yrittää pudottaa sähkölaskuaan Röykän vanhalla asemalla. Neliöitä Ellenillä on hulppeat 600 ja talo vuosisadan alkupuolelta, joten pahempaa ”energiapommia” saa hakea. Jo ennen kilpailua Ellen on monin toimenpitein saanut kulutuksen siedettävälle n. 25 000 kWh -tasolle – lisäksi menee toki polttopuuta.
