Kilpailuta edullisin sähkösopimus:

Tee edullisin sähkösopimus 6 minuutissa!

Käyttäjämme säästävät kilpailuttamalla keskimäärin 107€/vuosi! Sähköntoimituksesi jatkuu keskeytyksettä ja laskut vain tulevat eri sähköyhtiöltä. Suuri säästö 6 minuutin työstä!

Vesivoima

Suomen teollisuuden ja talouden kasvu on viime vuosisadalla ollut tiukasti sidoksissa vesivoimaan. Maamme ensimmäinen vesivoimala avattiin Tampereella vuonna 1891. Vesivoimaloita rakennettiin sen jälkeen 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella tiuhaan tahtiin teollisen vallankumouksen myötä. Yhteiskunta alkoi kehittyä ensin höyrykoneen ja 1800-luvulla keksityn vesiturbiinin jälkeen sekä myöhemmin tulleiden sähkö- ja polttomoottoreiden ansiosta. Vesivoimaa on osattu hyödyntää jo tunhansia vuosia työn teossa. Veden liike-energiaa käytettiin pyörittämään vesipyöriä ja –rattaita ja näin saatiin viljat jauhetuiksi myllyissä, vettä nostettua viljelyksille ja myös puusahoilla käytettin entisaikaan veden energiaa hyväksi. Vesiturbiinin keksimisen myötä virtaavan veden energia pystyttiin muuntamaan sähköksi juoksuttamalla vesi turbiinin kautta, joka pyörittää generaattoria. Sähköntuotannon kysyntä kasvoi yhtäaikaa väestön kasvun kanssa ja yhteiskunnan rakenteen muuttuessa. Monet suomalaiset, jotka ennen saivat toimeentulonsa maataloudesta, muuttivat kaupunkeihin työskennelläkseen teollisuuden palveluksessa. Suomen koko sähkön määrästä tuotettiin 90 % vesivoimalla 1900-luvun puolivälissä. Kun 1800-luvun lopulla vesivoimaloita alettiin rakentaa, valittiin ensin kaikkein korkeimmat ja vuolaimmat putoukset, koska niiden tuottama teho oli suurin. Imatrankoski on yksi maan ja Pohjois-Euroopan mittapuunkin mukaan suurimmista koskista. Se valjastettiin tuottamaan sähköä vuonna 1929. Vielä tänäkin päivänä Imatrankosken voimala on maamme toiseksi suurin. Muita suuria koskia, jotka padottiin 1900-luvun alussa ovat Korkeakoski Kotkassa, Hämeenkyrön Kyröskoski, Ämmäkoski Kajaanissa ja Juvakoski Parikkalassa.

Vesivoima nykyisin

Tällä hetkellä maassamme on yli 220 vesivoimalaa ja vesivoiman osuus on koko Suomen sähköntuotannosta noin 10-15%. Maassamme on noin 159 000 kilometrin pituudelta jokia, joista vain noin 10 % on luonnontilassa eli niihin ei ole rakennettu voimaloita tai patoja. Näitä luonnontilassa olevia korkeita ja kauniita koskia ja vesiputouksia löytyy Suomesta enää lähinnä luonnonpuistoista, joissa ne ovat säilyneet koskemattomina. Voimaloiden rakentaminen on vähentynyt luonnollisesti, koska suurin osa jokien kapasiteetistä on jo otettu voimaloiden käyttöön. Jäljellä olevat kosket, joita ei ole suojeltu ja jotka vielä voitaisiin ottaa hyötykäyttöön olisivat teholtaan vähäisiä. Tosin nykyäänkin rakennetaan jonkin verran pienvoimaloita tai minivoimaloita, mutta niiden merkitys kokonaissähköntuotannossa on olematon. Vesivoiman erityisen hyvä säätelymahdollisuus on yksi sen suurista eduista. Vesivoimalla säädellään tuotannon ja sähkönkulutuksen nopeita muutoksia, koska vesivoimaloiden käynnistäminen ja pysäyttäminen on erittäin nopeaa. Säännöstelyvoimaloilla, joilla on suuret altaat veden varastoimiseen, on mahdollisuus säädellä tuotantoa myös vuositasolla.

Vesivoima on uusiutuva energianlähde

Vesivoima luetaan vihreään sähköön, sillä sen tuottaminen ei aiheuta kasvihuonekaasupäästöjä. Vesivoimalat ovat ilmastoystävällisiä ja vesivoima tuotetaan uusiutuvasta energianlähteestä eli vedestä. Riippuen vuodesta veden määrä saattaa vaihdella todella paljon. Sateisina vuosina vesivoimaa tuotetaan enemmän kuin kuivina kausina. Myös lumen määrä vaikuttaa veden saantiin suuresti sen tuottamana sulamisvetenä.  Bioenergian jälkeen maaamme toiseksi suurin uusiutuvan energian lähde on vesivoima. Huolimatta siitä, että vesivoima on virallisesti vihreää sähköä, sillä on myös kielteisiä ympäristövaikutuksia. Vesivoimaloita rakennettaessa kosket on valjastettu sähkön hyötykäyttöön. Jokien patoaminen tuottaa suuria ongelmia varsinkin, jos laajat alueet jäävät padotun veden alle. Toisinaan jopa asumuksia on jäänyt patoalueille ja ihmiset niiltä alueilta ovat joutuneet muuttamaan muualle. Asumuksia on jouduttu tällöin lunastamaan padotuilla alueilla. Padottujen tekoaltaiden alle jää myös paljon kasvullisuutta ja eläimiä. Orgaaniset aineet aiheuttavat veden alle joutuessaan jossain määrin kasvihuonekaasuja ja erityisen haitallista metaania. Tosi asiassa tämä ei ole kovin suuri ongelma viileässä ilmastossamme toisin kuin lämpimimmillä vyöhykkeillä. Luonnonsuojelun kannalta katsottuna vesivoimaloita arvostellaan usein niiden haitallisuuden vuoksi vaelluskaloille. Padot estävät kalojen vapaata vaellusta Suomen joissa, ja patoamisen ja veden säännöstelyn vuoksi kalojen luontaiset alueet lisääntymiseen vähenevät. Myös kalojen ravinnonsaanti heikkenee, koska vesistöjen tasapaino muuttuu suuresti patojen myötä. Hoitamalla ja kunnostamalla vesistöjä sekä kalanistutuksilla ja kalateiden tai –portaiden rakentamisella pyritään pitämään kalakannat tasapainossa. Vesivoimayhtiöille on määrätty kalatalousvelvoitteet, joiden tarkoitus on yrittää korvata jokien kalakannoille aiheutuneet vahingot. Vuodelta 2011 peräisin oleva vesilaki säätää ja määrittelee suojellut vesistöt, joihin ei voi rakentaa voimaloita.

 

EKOenergia-merkki

EKOenergia-merkki (ennen Norppaenergia) on yhteensä 34 euroopalaisen järjestön ylläpitämä verkosto, johon myös Suomen luonnonsuojeluliitto kuuluu. Järjestöjen tavoitteena on tukea uusiutuvista energianlähteistä valmistetun sähkön tuotantoa ja tehostaa ilmastolle ystävällisiä tapoja tuottaa energiaa. Järjestö haluaa myös antaa tietoa kuluttajille energiantuotannon haitoista ympäristölle. EKOenergia-merkki voidaan myöntää sähkötuotteille, jotka täyttävät järjestön asettamat ehdot. Näitä ovat kuluttajille annettava tieto, tuotantoon käytetyt uusiutivat energialähteet, ilmasto, tuotetun sähkön alkuperä, kaksoislaskennan käytön välttäminen sekä arviointi vaatimusten täyttymisestä että varmennus. Merkin tarkoituksena on edistää ympäristöystävällisen sähkön käyttöä ja myyntiä ja antaa kuluttajille helppo ja varma tapa tunnistaa ekologinen energia. EKOenergia-merkki on ainoa Euroopan yhteinen, virallinen sähkölle annettu energiamerkki.